Eduskuntatalo
Suomessa oli vuoteen 1906 asti säätyvaltiopäivät,
joissa oli edustettuna neljä säätyä: aateli,
papisto, porvaristo ja talonpojat. Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa
säätyvaltiopäivät korvattiin 200-jäsenisellä
eduskunnalla. Samalla Suomeen saatiin yleinen ja yhtäläinen
äänioikeus kaikille kansalaisille. Suomi oli ensimmäinen
maa Euroopassa ja toinen koko maailmassa, missä naiset
saivat äänioikeuden parlamenttivaaleissa.
Uusi eduskunta tarvitsi istuntosalin, mihin kaikki 200 jäsentä
mahtuisivat kokoontumaan. Säätyvaltiopäivien
rakennukset Säätytalo ja Ritarihuone eivät
riittäneet uuden eduskunnan tarpeisiin. Uutta eduskuntataloa
kaavailtiin mm. Tähtitorninmäelle. Eduskunta kokoontui
väliaikaistiloissa, ensin VPK:n talossa nykyisen Keskuskadun
varrella ja sitten nk. Heimolan talossa nykyisen Yliopistonkadun
varrella. Molemmat talot on myöhemmin purettu.
Suomen julistautuminen itsenäiseksi joulukuussa 1917
vauhditti pyrkimyksiä uuden eduskuntatalon aikaansaamiseksi.
Valtiontalouden heikko tila ja kansalaissota kuitenkin lykkäsivät
hanketta, ja eduskunta joutui edelleen kokoontumaan vuokratiloissa.
Vuonna1923 järjestettiin kilpailu eduskuntatalon sijoituspaikasta
ja seuraavana vuonna rakennuksesta. Valtiopäivätalo
päätettiin rakentaa Läntisen Viertotien, nykyisen
Mannerheimintien, varrelle. Tätä tonttia on kutsuttu
Arkadianmäeksi alueella aikoinaan sijainneen Arkadian
huvila-alueen mukaan.
Talon suunnittelukilpailun vuonna 1924 voitti arkkitehtitoimisto
Borg-Sirén-Åberg ehdotuksella "Oratoribus"
(Puhujille). Ehdotuksen varsinainen laatija arkkitehti J.
S. Sirén sai eduskuntatalon suunnittelutehtävän,
ja talo rakennettiin vuosina 1926-1931. Vihkiäisiä
vietettiin 7.3.1931. Talvisodan aikana 30.11.1939-13.3.1940
eduskunta oli evakoituna Kauhajoelle ja toimi siellä
yhteiskoulun tiloissa.
J. S. Sirén suunnitteli myös eduskuntatalon tärkeimpien
tilojen kalusteet, valaisimet ja lukuisat muut yksityiskohdat.
Talon jokaisella kerroksella on oma ilmeensä. Materiaalit
on pyritty löytämään kotimaasta, ja esimerkiksi
kalusteiden puulajeina yleisimpiä ovat tummanruskeaksi
käsitelty loimu- ja visakoivu sekä tammi. Julkisivut
on verhoiltu Kalvolan punertavalla graniitilla.
 Rakennuksen
ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat mm. pääaula,
puhemiehen edustustilat, tietopalvelu, sanomalehtisali, asiakirjatoimisto
ja ravintola kabinetteineen. Toinen kerros on pääkerros,
jonka keskus on pyöreä istuntosali. Salin parvekkeilla
on paikat yleisöä, diplomaattikuntaa ja tiedotusvälineitä
varten. Istuntosalia ympäröivät Valtiosali,
puhemiehen käytävä ja hallituksen käytävä
sekä kahvila kabinetteineen. Eduskuntatalon päärakennus
peruskorjattiin 1980-luvulla.
Eduskunnan kasvanut työmäärä ja kirjaston
lisätilan tarpeet käynnistivät 1960-luvulla
keskustelun Eduskuntatalon laajentamisesta. Laajennusosan
suunnittelukilpailu järjestettiin vuonna 1970, ja sen
voitti turkulainen arkkitehtitoimisto Pitkänen-Laiho-Raunio.
Voittaneen ehdotuksen mukainen kolmiosainen laajennus valmistui
vuonna 1978. Laajennustyön näkyvin osa on Puhemiehenaukiota
kiertävä kaareva rakennus. Rakennuksessa sijaitsevat
mm. eduskunnan kirjasto ja oikeusasiamiehen kanslia. Päärakennuksen
molemmille puolille liitettiin kiinteästi jatkeiksi kansanedustajien
työhuonesiivet. Eduskuntatalon läheisyyteen nk.
Pikkuparlamentin puistoon kohoaa uusi lisärakennus.
http://www.eduskunta.fi/
Valokuvat:
- Eduskuntatalo kuvattuna Kiasman edustalta.
Valokuvaaja: Matti Tirri
-Kansanedustajien istuntosali.
Kuva: Eduskunta
Sivun alkuun
|
Panoraamakierros
