Yliopiston kirjasto
Turussa syttyi 4. syyskuuta 1827 tulipalo, joka tuhosi suuren
osan Turun kaupunkia. Tuli tuhosi myös Turun akatemiaan sen
perustamisesta, vuodesta 1640 asti kootut kirjat, kaikkiaan
noin 40 000 nidettä. Ainoastaan 800 kotilainassa ollutta nidettä
säästyi tulelta ja ne ovat Aboica-kokoelmana edelleen tutkijoiden
käytettävissä.
Tulipalon jälkeen yliopisto siirrettiin keisari Nikolai
I:n määräyksellä Turusta Helsinkiin v.
1828. Yliopisto joutui aluksi toimimaan väliaikaisissa
tiloissa, mm. nykyisessä valtioneuvoston linnassa. Arkkitehti
Carl Ludvig Engelin suunnittelema yliopiston päärakennus
valmistui vuonna 1832. Engel suunnitteli myös yliopiston
kirjaston päärakennuksen. Uusi kirjastorakennus
otettiin käyttöön 1845.
Yliopiston kirjaston päärakennus on Suomen 1800-luvun
alkupuolen empirearkkitehtuurin tunnetuimpia rakennuksia.
Suunnittelun lähtökohtana on ollut paloturvallisuus.
Engel laati kirjastorakennuksesta kolme eri ehdotusta, joista
Keisari Nikolai I valitsi monumentaalisimman. Engel yhdisti
julkisivujen ja sisätilojen arkkitehtuurissa omaperäisellä
tavalla klassismin kauden aiheita ja viittauksia antiikin
maailmaan. Kirjastosalien symmetrinen sijoitus ja pohjakaava
on johdateltavissa keisari Diocletianuksen kylpylöistä
Roomassa. Ulko- ja sisäarkkitehtuuri perustuu korinttolaiseen
pylväsjärjestelmään. Julkisivuissa on
sovellettu antiikin temppeliarkkitehtuuria, ja pylväiden
ja palkistojen korkeussuhteet seuraavat täsmälleen
viereisen yliopiston päärakennuksen mitoitusta.
 Kirjaston
sisääntulo johtaa suoraan rakennuksen keskipisteeseen,
Kupolisaliin, ja jatkuu Rotunda-osaan. Kupolisaliin liittyvät
nykyiset lukusalit, eteläsali ja pohjoissali. Salien
pylväät on päällystetty stukkomarmorilla
ja kullakin salilla on oma sävynsä. Pohjoissalin
yläpäätyyn sijoitettiin 1904 Magnus Enckellin
suuri symbolistinen maalaus "Kulta-aika". Sali oli
1890-luvulta lähtien myös kirjaston lukusalina.
 Yliopiston
kirjasto on osa Senaatintorin kokonaisnäkymää,
johon kuuluvat yliopistorakennusten lisäksi Tuomiokirkko
ja Senaatin rakennus. Senaatintorin arkkitehtuurilla oli myös
poliittinen sanoma, se oli luotu korostamaan 1800-luvun Suomen
valtiollista yhteyttä Venäjään ja sen
silloiseen pääkaupunkiin Pietariin.
Kirjaston laajennusosan, kirjavarastoksi suunnitellun Rotundan
suunnitteli arkkitehti Gustaf Nyström, ja se otettiin
käyttöön vuosina 1906-07. Rotundassa on kuusi
maanpäällistä kerrosta. Soikean avoimen keskitilan
ympärille sijoitettiin kaikkiin kerroksiin säteittäin
kaksipuolisia hyllyjä 200 000 niteelle. Kaikki Rotundan
rakenteet suunniteltiin palonkestäviksi, käyttäen
teräsrunkoa ja raudoitettua betonia. Arkkitehti Gustaf
Nyström sovitti Rotundan ulkoasun saumattomasti kirjaston
vanhaan osaan. Ulkoseiniä kiertää kannatinpylväiden
kapiteelien korkeudella sarja eri tieteiden tunnuksia. Ilmeikkäät
veistospäät on tehnyt kuvanveistäjä Walter
Runeberg.
http://www.lib.helsinki.fi/
Valokuvat:
- Yliopiston kirjaston lukusali kuvattuna vuonna 2000.
Valokuvaaja Matti Tirri
- Yliopiston kirjaston eteläinen lukusali vuodelta 1978.
Valokuvaaja Erkki Salmela, Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto
- Yliopiston kirjasto kuvattuna Unioninkadulta
keväällä 2002.
Valokuvaaja: Mika Lappalainen, Helsingin kaupunginkanslian
tiedotustoimisto.
Sivun alkuun
|
Panoraamakierros
