Senaatintori
Senaatintorin länsilaitana kulkee Unioninkatu, itälaitana
Snellmaninkatu ja etelälaitana Aleksanterinkatu. Arvokas ja
kaunis tori tihkuu historiaa, ja silloin tällöin torilla järjestetään
mittavia yleisötapahtumia, mm. konsertteja, maakuntamarkkinoita
ja paraateja.
Senaatintorin ympäristönä levittäytyvä empiretyylinen Helsingin
keskusta luotiin sen jälkeen, kun Ruotsin vallan aikainen
kaupunki oli tuhoutunut tulipalossa 1808. Vuonna 1809 Suomi
liitettiin Venäjän keisarikunnan autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi,
ja vuonna 1812 tehtiin Helsingistä pääkaupunki. Johan Albrecht
Ehrenström piirsi asemakaavan, Carl Ludvig Engel suunnitteli
uusklassistisen, pietarilaisvaikutteisen rakennuskulttuurin.
Toria hallitseva Tuomiokirkko, entinen Nikolainkirkko, vihittiin
1852 ja se on luterilainen pääkirkko. Vanhin toria ympäröivistä
rakennuksista on kuitenkin Valtioneuvoston linna torin itälaidalla,
entinen Keisarillinen senaatti, vuodelta 1822.
Keskellä Senaatintoria taivaalle kurkottaa tsaari Aleksanteri
II:n muistomerkki vuodelta 1894.
Senaatintorin etelälaidassa Aleksanterinkadulla on vanhoja
kauppaporvarien taloja 1700-1800-luvuilta, mm. Sederholmin
talo ja Bockin talo eli Vanha raatihuone. Kadun varren taloissa
on nykyisin kaupungin toimistotiloja sekä kauppoja ja ravintoloita.
Korttelin takana on Kauppatori ja meri.
Senaatintorin länsilaidalla Unioninkadulla, Valtioneuvoston
linnaa vastapäätä, on Helsingin yliopiston, entisen Keisarillisen
Aleksanterin-yliopiston, päärakennus. Se on alun perin vuodelta
1832. Yliopistorakennukseen putosi pommi toisessa maailmansodassa
vuonna 1944 ja sytytti tuhoisan tulipalon. Yliopisto avattiin
lähes entisöitynä käyttöön vuonna 1948.
Torin kiveyksessä on muistomerkki paikalla vuosina 1727-1827
sijainneelle Ulrika Eleonoran kirkolle.
|
Panoraamakierros
