|
1 - 2 - 3
- 4
Mitä kaupunki voisi olla?
Jo pitkään on puhuttu siitä, kuinka kaupungit eivät vain kasva - ne
tuntuvat ulottuvan kaikkialle. Autoilevan, kännykkään puhuvan, kansainvälisesti
toimivan ja monipuolisesti harrastavan nykyihmisen on yhä vaikeampi
tehdä eroa, missä kaupunki loppuu ja maailma sen ulkopuolella alkaa.
Ja samalla tällä kysymyksellä on entistä vähemmän merkitystä; toiminnallisesta,
taloudellisesta ja hallinnollisesta näkökulmista tarkasteltuna kaupungin
käsite on muuttunut avoimeksi. Samalla tuntuu selvältä, ettei kaupunki
tästä huolimatta kuitenkaan ole kaikkialla tavoitettavissa. Kaupungin
perinteisten tunnusmerkkien hämärtyessä on kaupungin merkitys yksilön
identiteetin ja elämänpiirin osana säilynyt. Kaupunkiasukkaat ensimmäisenä
kiistävät kaupunkinsa näennäisen yhdentekevyyden. Heille urbaani kaupunki
on toimintaa ja henkeä täynnä oleva ympäristö, jota on vaikea korvata.
Kaupungin läsnäolon merkkeinä voidaan pitää sen rytmittämän elämänkokemuksen
nopeutta; paikkojen ja rajalinjojen tiiveyttä, läheisyyttä, yhtäaikaisuutta,
päällekkäisyyttä. Kaupungin hahmo ei ole samantekevä tai sattumanvarainen.
Kaupungin muodon ja sisällön välille rakentunut yhteys kuvaa vuorovaikutusta
kaupunkiympäristön ja sen toiminnan kesken. Kaupunkiarkkitehtuuri on
tuottanut kuvan siitä, millainen tämän päivän moderni kaupunkikokemusten
piiri on. Kaupunki myös muuttuu koko ajan uudelleentulkintojen ja kriisien
kautta. Kaupunkimuotoon kytkeytyvän arkkitehtuurin kysymyksistä on vähitellen
muodostunut osa kaupungin sisältämien monimuotoisten kulttuuripiirien
joukkoa.
Tämän päivän muutokset kaupungissa koskevat tapoja, jolla sitä tarkastellaan,
ja jolla sen kehitykseen vaikutetaan. Kaupunkia ei nähdä - kuten usein
menneinä vuosikymmeninä - sosiaalisena koneena, joka toimii rationaalisesti
tieteellisiä malleja seuraten. Kaupungin olemassaoloa selittävät ihanteet
näyttävät menettäneen vetovoimaansa. Näiden jäljiltä kaupunki muodostuu
joukosta "sisällyksettömiä" paikkoja, jotka avautuvat uusien tulkintojen
kohteiksi. Nykykaupunki väistää valmiita tulkinnan ja toiminnan malleja,
se on muuttunut valtavasta koneesta käytön materiaaliksi. Kaupunki kuoriutuu
esiin sen toiminnasta, nopeudesta, tiiveydestä ja historiasta. Jollei
kaikissa kaupungeissa niin ainakin mielenkiintoisimmissa, jollei juuri
nyt niin ainakin yhä enemmän tulevaisuudessa.
Kaupunki - innostava, dynaaminen ja monimuotoinen - haastaa toimintaan.
Toiminnan tavoitteet rakentuvat yksin ja yhdessä muiden kanssa, omien
kokemusten pohjalta. Suurten utopioiden sijaan kaupungissa toteutuvat
ratkaisut koskettavat nyt yksittäisiä tilanteita, pieniä ongelmia. Kaupunki
edellyttää jatkuvaa oppimista, jonka perustana oleva tieto paikallistuu
ympäristöön, sen toimintaan ja muotoon. Kaupunkien elämässä myös virtuaaliset
mallit ja kommunikaation muodot avaavat uusia mahdollisuuksia kaupungin
kokemiseen, sen rajojen ja muotojen haastamiseen.
(Mikko Lindqvist 2001)
|
